En ole kirjoittanut pitkään aikaan, kuten jotkut ovat varmaan huomanneet.
Se varmaankin johtuu siitä, kun minulla on mennyt jo pidemmän aikaa niin hyvin
ja en oikein osaa kirjoittaa hyvistä asioista,
kirjoittaminen on enemmänkin minulle tapa purkaa asioita mitkä painavat mieltä.
Voisin nyt kuitenkin jotain kertoa tämän hetkisestä tilanteestani.
Olen ollut täysin ilman viiltelyä yms. itsenisatuttamista 6kk 2vk
ja olen todellakin ylpeä itsestäni,
vielä jonkin aikaa takaperin en uskonut että pystyisin siihen,
mutta nyt olen todistanut itselleni että minusta on siihen.
Päivä päivältä on helpompaa olla ilman
ja se ei enää pyöri mielessäkään juuri lainkaan.
Suurin kiitos tästä kuuluu rakkaalleni ja tietenkin "kiitän" myös itseäni,
mutta ilman hänen tukeaan, ymmärrystään ja uskoa minuun,
en todennäiköisesti olisi pystynyt tähän.
Hänen kanssaan olemme olleet parisuhteessa nyt 5kk ja täytyy sanoa,
että tämä on ollut elämäni parhaimmista ajoista.
Rakastan häntä niin paljon, etten osaa sanoin kuvailla sitä,
hän on niin erilainen kuin muut ja on todistanut minulle sen, että välittää oikeasti,
eikä käytä minua hyväkseen.
Hän on minun aarteeni jonka tahdon näyttää kaikille,
mutta samalla piilottaa ettei kukaan voi viedä häntä minulta.
Olen nykyään enemmän hänen asunnollaan kuin omallani,
oma asuntoni tuntuu jotenkin ahdistavalta,
se on kuin vankila josta mikään ei pääse ulos.
Ehkä se johtuu kaikesta täällä tapahtuneesta paskasta, että tunnen näin.
Kiitos rakas kun olet elämässäni <3
Ja tässä nyt on varmaan vain murto-osa asioista mitä minulle on tapahtunut, joten KYSELKÄÄ minulta jtn. mitä tahtoisitte tietää :)
