Jälleen ensilumi putoaa hiljalleen maahan,
samaan pihaan jota olen jo kolme vuotta katsonut,
nyt vain katson sitä vastakkaiselta parvekkeelta,
eri elämäntilanteessa, eri ihmisen kanssa.
Mitä kaikkea tämä kolme vuotta on sisältänyt?
Paljon tuskaa, surua, huolta, eroja, itsemurha yrityksiä,
pettymyksiä, petoksia, katkeruutta..
mutta myös positiivisia kokemuksia, rakkautta,
itsensä kanssa paremmin selviämistä,
uudelleen rakastumista, uusia sisarusten lapsia,
ystäviä, tukea, onnellisuutta.
Sitähän elämä loppu peleissä on kaikilla,
ääripäästä toiseen, joillakin pudotukset vain ovat rankempia,
nopeampia ja niihin reagoi vahvasti,
niistä on vaikea selvitä.
Olen kuitenkin tyytyväinen itseeni, olen elossa,
en satuta itseäni enää,
nyt on kulunut jo 1v8kk8vrk ilman mitään itsetuhoa.
Selviän itseni ja ongelmieni kanssa päivä päivältä paremmin,
olen selvinnyt helvetillisistä kokemuksista,
ilman että olen sortunut tai vajonnut täysin pohjalle.
Minua on kohdeltu kaltoin, todella epäinhimillisesti,
täysin omaa tahtoani vastaan,
loukattu, jätetty yms. ja nyt voin viimein sanoa,
että en todellakaan ansaitse mitään paskaa kohtelua,
minua ei saa loukata, satuttaa, kohdella kaltoin, häpäistä.
Voin hyvällä omallatunnolla nostaa keskisormeni pystyyn,
haistattaa vitut kaikille kusipäille ja maailmalle,
sillä minä olen selvinnyt,
olen elossa ja ylpeä itsestäni!
FUCK YOU ASSHOLES, FUCK YOU WORLD!
