contradictory mind

Vihaan ajattelu tapaani, oikeastaan että ajattelen liikaa,

en pääse ajatuksistani irti  ja mietin

"mikä tähän voisi helpottaa, miksi kaikki on tällaista,"

Vatvon näitä ajatuksia päässäni kokoajan ja ennakoin 

"ei se kuitenkaan minua auta, miten se muka voisi helpottaa"

en siis päästä näistä ajatuksista hetkeksikään irti,

en keksi keinoa mikä siihen auttaisi,

 jälleen palaan samaan kierteeseen, ajatuksiin.

Haluanko vain päästä helpoimman kautta

olenko vain laiska yrittämään?

Tässäkin tulee ristiriita esiin,

jos asia olisi niin ,miksi sitten lojuisin mielisairaalassa,

yritäen keksiä mielekästä tekemistä,

tehdä elämästä elämisen arvoista,

päästä tästä ahdistuksessa rypemisestä eroon.

yrittää kaikenlaisia konsteja jotta onnistuisin.

Ei, en ole täällä huvikseni,

en oleta että täällä ollessa kaikki ratkeaisi itsestään

eikä minun tarvitsisi tehdä asioille mitään.

Jos itseään niskasta kiinni ottaminen ratkaisisi tämän

en olisi täällä vaan normaali elämässä

tehden kaikkea normaalisti.

Yritän, minä todella yritän jatkaa eteen päin.

Suurin työ on se että osaisin olla ajattelematta,

vaikka tiedostan ongelmat en takertuisi niihin kokoajan,

pääsisin pahimman yli ja jaksaisin mennä eteenpäin.

käyttää niitä keinoja jotka päässäni jo tiedostan teoriassa,

niitä samoja asioita joita itse muille neuvon.

Kuinka tämä sitten käytännössä tapahtuu ?

sitä minä yritän selvittää...

 jälleen ristiriita.

Toisaalta kirjoittaminenkin keino purkaa tunteita,

saada asioista ja itsestään selvää. 

Tapa selvittää kaikki, mutta ajattelen.

ristiriita

Jokaisen ihmisen elämä on hyviä ja huonoja päiviä, vastoinkäymisiä,

surua, uupumusta, onnea, iloa yms.

Ja elämän ei helppoa kuulu ollakaan,

mutta ihmisillä on eriäviä syitä miksi se ei onnistu aina niin helposti.

Minun kohdallani

"ota itteäs niskasta kiinni!"

sisältää nämä:

Selvitä mistä käyttäytymis mallit ja tavat ovat peilautuneet sinuun,

miten voit vaikuttaa niihin,

mistä kaikki viha tulee ja ketä kohtaan sitä oikeastaan tunnet,

hyväksy kaikenlaiset tunteet itsellesi,

niitä tulee ja menee,

löydä itsestäsi se voima jolla jaksat uskoa parempaan

ja tavoitella sitä,

yritä siis päästä tilanteen yli

jossa kaikki voimasi menevät itsesi pidättelemiseen

jottet satuta itseäsi, 

tunteiden piilotteluun,

jossa ruokahalusi on huono,

et voi nukkua kunnolla,

pelkäät ihmisiä,

normaali arjen askareet tuntuvat merkityksettömältä.

Opettele siis näyttämään tunteesi

hallitsemaan ajatuksiasi,

keksiä vaihtoehtoinen keino purkaa asioita kuin itsetuho,

olla uupumatta kaikesta tästä,

nukkua ja syödä normaalisti.

jaksaa tehdä arjen normaali asioita huolehtimatta,

olla peloton ja liikkua paljon ihmisten ilmoilla,

mennä kouluun, hankkia harrastuksia,

säännölinen päivärytmi.

Kyllä, minä yritän tälläkin hetkellä

"ottaa itseäni niskasta kiinni"

Dont forget

Häkissäsi pitkään

ovi avoinna

et uskalla ulos

Sä huomasit sun siivet

kyllä ne kantavat

Pyysin sua kokeilemaan

otan kiinni jos ne pettää 

Lensit syliini

lupasin että pärjäät

Turvaton, pelokas

ei haittaa, tuen sinua

Kaiken jälkeen pelästyit

palasit häkkiisi

Ovi raollaan

uskallatko enää ulos

Jos aika muuttuu

tulet ulos,

minä odotan

otan vastaan.

i miss you every day and night

"Tiedän että maailma romahtaa niskaani

heti kun lähden ovestasi ja suljen sen"

Ja niin kävi, oli kuin musta harso olisi kietoutunut ympärilleni samantien

vieden kaiken valon mukanaan.

Hän katsoi ovelta kun kävelin ulko-ovelle raskaiden laukkujeni kanssa,

käännyin ja  katsoin häntä,

"Rakastan sinua, heippa kulta.."

viimeinen lause jonka sanoin hänelle kasvotusten.

Joka päivä kaikesta huolimatta soittelemme ja

puhelut alkavat ja päättyvän samalla tavalla kuin seurustellessamme

"Hei rakas, mitäs puuhailet?",

"Soitellaan taas huomenna, hyvää yötä ja kauniita unia,

rakastan sua kovasti, heippa kulta.".

Nyt on vuoden viimeinen päivä enkä aio juhlia sitä,

enkä voisikaan sillä olen jumissa asunnossani,

paljon harhoja, unettomuutta, likainen asunto ja ruokahaluni on kadonnut.

Olen sekaisin, laihtunut, jumissa tässä paskaloukussa

joka on kuin vankila, eikä tunnu kodilta.

Toivoisin olevani ihminen jonka elämässä on eri tavoitteita,

koulutus, työ, harrastukset etc. joita oikeasti haluaa tehdä

ja arki pyörisi niiden asioiden ympärillä,

mutta ei minä olen ihminen joka ei halua tai tavoittele tuollaista,

minä haluan rakkauden, ihmisen jonka kanssa rakentaa arki

ja vasta sen arjen ympärille rakentaa edellä mainittuja asioita.

painful,fearful,thankful

Olen väsynyt näihin pääkipuihin,

vain harvat lääkkeet vaikuttavat niihin

ja nekin vain hetkellisesti.

Nukun huonosti ja minuun sattuu kokoajan.

Minulla on diagnosoitu "vyyhti päänsärky" joka siis tarkoittaa

että monet eri päänsäryt kiusaavat 24/7,

tätä on kestänyt jo 4vuotta,

välillä se ei ole niinkään vaivannut,

sillä olen tottunut yleiseen särkyyn mikä on kokoajan.

Lääkäri määräsi lihasrelaksantteja jotta kokeillaan

olisiko se jännityksestä johtuvaa.

Stressi pahentaa kipujani,

sain juuri päätöksen erääseen asiaan

jota on jouduttu kääntämään ja vääntämään jo reilut 3vuotta,

mutta stressi ei helpota,

sillä luvassa on lisää vaikeuksia jotka kestävät taas vuodesta toiseen..

Parisuhteen osalta menee hyvin,

olemme nähneet viikonloppuisin,

viettäneet aikaa jutellen ja kiehnäten,

hän saa minut nauramaan jutuillaan niin

että tuntuu kuin halkeasin,

enkä voi katkaista naurukohtauksiani,

kuinka pidänkään Himmelistäni.

Ystävät, elämän yksi tärkeimmistä asioista,

minulla on laaja kaveripiiri,

kaikki todella erilaisia,

eivätkä välttämättä edes tunne toisiaan,

monien kanssa on vain tietyt osa-alueet mistä puhumme

ja kaikken kanssa oleminen on erilaista,

jokaisen kanssa eri jutut ja tekemiset.

Yhden nostan kuitenkin jalustalle,

parhaan ystäväni.

Ollaan tunnettu n.5vuotta ja hän on pysynyt matkassani siitä asti,

olemme lähentyneet vuosien varrella,

hän on ihminen joka tietää minusta kaiken,

jolle en valehtele mistään,

hänen kanssaan voin olla sellainen kuin olen,

minun ei tarvitse peittää mitään,

vetää maskia naamalleni.

Hän on tukenut minua niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.

Katson häntä ylös päin,

kuinka hienosti hän on elämänsä pystynyt hoitamaan,

vaikka hänelläkin on ollut välillä todella vaikeaa,

hän on pyristellyt eteen päin

ja tällä hetkellä hänen arkensa on hyvää.

Mietin usein,

miksi hän ei ole vielä jättänyt minua taaksensa,

miksi hän jaksaa kulkea mukanani?

Tiedän itse olevani "raskas" ystävä kaikkine ongelmineni

ja hän on juuri se ihminen joka tietää tarkalleen kaiken,

kuinka raskas taakka se on hänelle kantaa,

tosin olenhan minä alkanut pärjätä itseni

ja ongelmieni kanssa paljon paremmin kun vertaa aiempiin

vuosiin ja käyttäytymis malleihin,

mutta tiedän että hän pelkää,

pelkää että sorrun taas tekemään itselleni jotain,

pelkää minun joutuvan jälleen huonoihin suhteisiin,

tilanteisiin ja tapahtumiin,

silti hän on vierelläni.

Voin vain sanoa että tätä ihmistä minä todella arvostan,

hän on minulle yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä.

Kun olen ollut todella pohjalla,

huonossa kunnossa,

juonut tunteitani pois,

jäänyt ruhona sängylle,

hän on tullut auttamaan minua ylös,

tukenut, neuvonut

sanonut kaiken kyllä vielä järjestyvän kunhan jaksan yrittää.

Näidenkin nostojen jälkeen lipsahdan usein,

liian usein.

Mietin että olisi täysin inhimillistä jos

hän ilmottaisi minulle ettei enää jaksa yrittää auttaa

ja tukea minua koska se syö hänen omia voimiaan liikaa,

mutta siinä hän silti on, vieläkin.

Tiedän kuitenkin että rajansa se on kaiken suhteen

ja pelkään menettäväni hänet,

jos vielä vaivun todella pohjalle.

Pyrin aina sanomaan hänelle tarpeeksi usein,

kuinka rakas ja tärkeä hän minulle on.

waiting, hoping, wishing

Kerron nyt hieman tästä mystisestä Himmelistäni,

hän on kaunis, siro,

ihana nainen jolla on hiekan vaaleat hiukset,

hänen katseensa on jotenkin niin arka,

ujo mutta siltikin mukanaan vievä.

Voisin tuijottaa hänen silmiään tunteja,

niin lumoavat ne ovat.

Hän on ymmärtäväinen, fiksu,

paljon kokenut ja "saanut selkäänsä" elämältä.

Sisältä hauras, särkynyt, pelokas,

mutta kuitenkin todella vahva,

sitkeä, päättäväinen ja kaiken paskan jälkeen

hän jaksaa edelleen yrittää eteen päin.

Hän kuuntelee mielellään juttujani,

kertoo omista asioistaan.

Jo näinkin lyhyessä ajassa hän tietää minusta miltei kaiken,

sitä mukaan mitä asioita tulee mieleeni,

kerron ne hänelle.

Minun ei tarvitse varoa mitä hänelle sanon,

kenestä puhun, hän ei tuomitse,

ei suutu turhasta, ei ole mustasukkainen

vaikka puhuisin existäni,

häntä oikeasti kiinnostaa mitä olen kokenut ja nähnyt.

Hän ei kontrolloi minua, puutu asioihini, takerru.

Pidän siitä minkälainen suhteemme on tällä hetkellä,

emme ole yhteydessä kokoajan,

näe toisiamme joka päivä,

olemme erillisiä ja niin on hyvä,

ainakin näin suhteen alku vaiheessa.

Olemme samanlaisia monessakin asiassa ja ajattelutavoissa,

molemmat niin skeptisiä parisuhteiden kohdalla,

pelokkaita, epävarmoja.

Ymmärrämme toisiamme.

Aika näyttää saanko pitää oman Himmelini.

i will try again

"Same, same, it's always same...

.....tiedän, ihastun ja ehkä rakastun vielä uudelleen

ja kumoan kaiken tämän sanomani."

Näinhän se taas sitten menee,

saman vanhan kaavan mukaan,

paitsi että nyt minut on satutettu useammin,

ihminen on eri ja luottamusta on vaikeampi luoda,

koska tähän mennessä kaikki ovat olleet loppujen lopuksi

täysiä kusipäitä, kaksinaamaisia pellejä

ihmisiä jotka mieluummin loukkaavat kuin puhuvat suoraan.

En voi sanoa miten tämä tällä kertaa menee,

olen erittäin skeptinen kaiken suhteen

en oleta tai odota yhtään mitään,

aika saa näyttää millainen hän on

ja tuleeko tämä kestämään,

toisaalta tietenkin haluaisin kertoa,

sanoa mitä hänessä itse näen.

esitellä hänet kaikille,

mutta kaikki ajallaan...

Niin...huomaan jo itsestäni sen

kuinka aiemmin olen hehkuttanut jokaista suhdetta

hyvin lyhyen ajan sisällä, 

se että en nyt sitä tänne niinkään hehkuta johtuu siitä

että olen saanut liian monta kertaa selkääni näissä asioissa

joten tällä kertaa katson rauhassa.
Tyttö, "himmeli" on ihana,
hän on arka ja ujo,
mutta kun häneen tutustuu
hän on mitä ihmeellisin olento,
huomaavainen, herkkä ja ymmärtäväinen,
toivon että hänestä ei paljastu kusipäätä,
enkä usko että paljastukaan,
mutta aika näyttää..

just my mind

Tunne pyörremyrskyn keskipisteessä

menneet ajat sekaisin ympärilläni

en saa niistä otetta

tomua kämmenillä

murentuneet haaveet

punaista

värien kiemurat ympärilläni

mustaa

sisimpäni kammiot täyttyvät sillä

tuoksut

mätääntyneen menneisyyden katkuja

ruumiini kuin runnottu

arvet

koristeelliset piirrustukset vartalollani

satutettu

pieksätty ruho

rintalastan takana pimeys

ajatuskäyrät sekaisia

olenko edes hengissä..

One, two, three...

"Onnellisten" silmien takana piilee kauhu,

pelko joka riipii sydäntä,

yksinäisyys ihmisten keskellä.

Katson hymyäni ja mietin olinko oikeastaan onnellinen koskaan,

voinko edes olla varma miltä se tuntuu,

oliko se aitoa,

oliko se edes totta?

1.Vihainen/vittuuntunut,

2.Surullinen/pelokas

3.Turhautunut/uupunut,

heijastan negatiiviset tunteeni toisiin ihmisiin,

en tunnista itse edes välttämättä tuntevani niitä,

se on pelottavaa,

mutta terapeuttini sanoi sen olevan

minun "tapani" saada tunteet edes jotenkin esiin. 

yritimme saada tunteistani selvää koko keskustelutuokion ajan 

ja mietittiin miksi en anna itseni tuntea,

sehän on inhimillistä,

ei ole mahdollista että kukaan olisi elämänsä ajan itkemättä

tai edes tuntematta mitään negatiivista,

miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?

Haluaisin näyttää tunteeni,

haluaisin edes oppia ymmärtämään mitä ne ovat,

nyt se on alkanut entistä enemmän pelottamaan minua,

sillä entiset käyttäytymismallit kummittelevat pääni sisällä,

jos sorrun tuntemaan,

jos sorrun päästämään sen pintaan,

olenko taas raatona lattialla..

eihän minun tarvitse käyttäytyä kuin ennen, ei,

nyt on mennyt jo 1v5kk7pv ilman mitään itsetuhoa,

en todellakaan aio enää sortua siihen,

mutta kai sekin on inhimillistä että pelkään sitä silti,

olihan se mukanani lähes puolet elämästäni..

Huokaus,

yksi kyynel

näkökenttä alkaa väreillä,

toinen kyynel

hymy jota ei koskaan ollut,

kolmas kyynel

pyörremyrsky rintalastan alla,

neljäs kyynel

yksinäisyys,

viides kyynel

6.

7.

8.

9.

10.

olen väsynyt tällaiseen..