Ympyrän keskipisteessä

Hetkessä räjähdän itkemään, tuntuu etten voi lopettaa,

hymy leviää kasvoilleni, nauran hysteerisenä,

tunnetilat purkautuvat päinvastaisena reaktiona,

nauran enemmän sillä mietin kuinka sairas olen.

Olen tilanteissa, en ole läsnä,

hetken kuluttua en muista mitään,

vain yksi ajatus kiertää kehää pääni sisällä

"haluaisin viiltää, nauttia",

kasvoilleni leviää masokistinen virne.

Ajatus peittää taakseen kaiken muun,

pyyhkii tajunnasta kaiken.

Yritän nukkua, miksi se ei enää onnistu, mihin se katosi?,

tuskanhiestä märkänä pyörin sairaalasängyssä,

yritän nukahtaa, ei, ei onnistu.

Nousen ylös, haen rauhottavan,

4tuntia katkonaista unta, siinä kaikki.

Todellisuus, uni, onko niillä enää eroa?

samat kaavat. Itsetuho, itsetuho, itsetuho...

kauanko pärjään tämän kanssa.

Lääkkeitä lisää, sillä kaikki menettävät tehoaan,

klo8:00 3kpl,

tarvittaessa 3kpl rauhottavaa päivän aikana,

klo20:00 2kpl,

klo22.00 2kpl,

tarvittaessa 1kpl vahvempaa lääkettä,

annoksia nostetaan kerta kerran jälkeen, ei vaikutusta.

Psykologi lyö eteeni kysymyksiä,

enkä tiedä osaanko vastata,

mitä elämäni oikein on sisältänyt?

Kaikki tuntuu alkavan alusta,

ajatukset joita en voi hallita,

diagnoosin etsintä, merkityksettömyys,

uni ongelmat, ruokahaluttomuus,

lääkkeet, asioiden käsittely.

Ympyrä sulkeutuu, kierränkö sitä enää,

jäänkö vain sen keskipisteeseen seisomaan,

koko elämä siinä ympyrässä, en saa otetta mistään.

Kunpa ympyrä hajoaisi pieniin palasiin,

toisiin ulottuvuuksiin ja minä putoaisin tyhjään,

ei mitään, ei ketään, ei minua..

24.4.15

Nousen bussiin, pelko valtaa pääni,

otan riskin lähtiessäni kotilomille sairaalasta,

pystynkö hallitsemaan itseni?

Viikko on ollut helvettiä, en tiedä miten olisin,

haluaisin viiltää, romahtaa palasiksi lattialle,

päästää ulos sen mitä olen.

Mikään ei muutu,

sama tilanne tulee vastaan aina uudelleen,

olen oppinut itsestäni paljon.

oppinut tunnistamaan, kontrolloimaan itseäni,

silti olen samassa pisteessä, oravanpyörä.

Mitä jos ihminen ei muutu,

se mitä ihmisen sisällä on, jää pysyväksi.

Joidenkin asioiden kanssa voi edetä, katua,

yrittää olla parempi, hallita elämäänsä, ongelmaansa,

paha on kuitenkin aina sisällä, yrittäen pyrkiä esiin,

mielenhäiriö ja vain harva saa sen taltutettua.

Haluaisin tuntea kivun,

veren valuvan lämpimästi ihoani pitkin,

euforia.

Jokin minussa kuitenkin yrittää tapella vastaan, selviytyä.

Pelkään, ehkä se ei riitäkään,

olen nähnyt sen pisteen kun itsesuojelu pettää

ja koko maailma katoaa,

"tuntenut" tunteettomuutta säälimättä ketään,

tavoitteena ainoastaan saada kaikki loppumaan,

ei pelkoa, sääliä, surua, huonoa omaatuntoa, ei mitään..

kuolema.

Sairaalassa olessani

peite naamari pysyi pitkään,

kunnes yhtäkkiä romahdin,

mikään ei enää kunnolla pysynyt piilossa

kaikki voimat menivät vain maskin pitämiseen.

Nyt olen turta, uupunut, heikko,

päivän kaikki voimat menevät pelkästään

kun koitan hallita itseäni jotten sekoaisi täysin.

Tappelu on käynnissä pääni sisällä,

miksi viiltäisin, miksi en?

Ketä se haittasi, mitä menettäisin?

Minkälainen tunne olisi sen jälkeen,

katuisinko?

Puristan nyrkit tiukasti kiinni,

olen räjähtämis pisteessä,

kauanko enää jaksan?

Lyön nyrkkini sängynpäätyyn, seinään, kaapinoveen,

raivo ei lähde pois..

Mietin

"Kipu, veri, nautinto, veri, nauru, veri, helpotus"

1.4.15

"En tiedä", tämä lause kiteyttää tämän hetkisen tilanteeni.

En tiedä mitä tunnen, miksi ahdistaa, olenko surullinen,

vihainen vai mikä on tämä selittämätön tunne, olotila?

Ahdistaako minua kun tunnen näin

vai tunnenko näin koska minua ahdistaa?

Mitä tämä tunne pitää sisällään, en tiedä.

En tiedä mikä tämän kaiken aiheuttaa,

mikä on se konkreettisin syy tähän paskaan..

Onko se käsittelemättömät traumat, ero,

tulevaisuuden pelko, vanhojen asoiden "kummittelu",

vai kaikkien näiden summa, en tiedä.

Jälleen mietin, onko missään asiassa mitään järkeä,

ketä se haittaisi jos viiltäisin ja se olisi minun salaisuuteni.

Itsetuho vietti on vallannut pääni, hädintuskin hallitsen sitä.

Hillitsen itseni, koska pelkään, pelkään itseäni,

jos mikään ei enää riittäisikään minulle.

Olen nähnyt käteni täysin auki, kaivellut sitä,

tiedän siis mihin kykenen ja siksi pelkään,

se menisi todennäköisesti hengenvaaralliseksi "leikkimiseksi"

vaikkei mitään itsemurha aikomusta olisikaan.

Surullinen, pelokas, vihainen, toivoton, uupunut,

ahdistunut, väsynyt, turhautunut, lamaantunut, kyllästynyt,

pettynyt, stressaantunut, onneton, iloton, ärtynyt, hätääntynyt..en tiedä

En tiedä mitä pitäisi tapahtua että nousisin tästä paskasta,

jos tietäisin en olisi mielisairaalan seinien sisällä

toivottomana miettien apukeinoja,

Lääkitys, uusi asunto, keskustelut, tuki, ruokahalu,  turva, asioiden käsittely,

ne ehkä voivat auttaa minut alkuun.

en tiedä, tarvitsen aikaa.

Kukaan ei tiedä minkälainen sota pääni sisällä on, mitä tunnen,

He voivat vain kuvitella ajatukseni, tunteeni, 

mutta eivät tiedä ja se on inhimillistä,

enhän minäkään tiedä miltä esim. syövän sairastaminen tuntuu,

voin vain kuvitella.

Tuki, kannustus, ymmärrys, apu,

mikä riittää, mitä pitäisi sanoa, mistä puhua?

EN TIEDÄ