enkä tiedä miten päin olla.
Valvon yöt koska en vain yksinkertaisesti pysty nukkumaan,
otan lääkkeitä avuksi jotta saisin unen ja ainut mitä siitä saan
on harhat ja tuskaisuus ja todellisuuden hämärtyminen.
En tiedä miten jaksan tämän kaiken taas,
en ole uskaltanut alkaa käsittelemään ja
miettimään eroa ynnä muuta paskaa mitä tähän liittyy,
koska pelkään niin paljon sitä että "sekoaisin",
parempi yrittää terapiassa alkaa pikkuhiljaa käsittelemään.
Nämä päivät ovat kivuliaita,
neljän päivän ryyppyputken jälkeen olen ollut kivuissani joka päivä,
henkeä ahdistaa, sydän ei meinaa kestää ja
tuntuu etten jaksa nousta edes sängystä paskan oloni takia,
ruoka ei mene alas ja kun väkisin koitan syödä,
meinaan kakoa kaiken ulos.
Henkinen ahdistus ja tuska muuttuvat kokoajan
enemmän ja enemmän fyysisiksi.
"Pelottaa että joku kerta aamulla et saavu paikalle ja
kun tulen hakemaan sinua makaat vain rankana sängyllä
kykenemättömänä liikkumaan enää jos et tuosta tokene"
näin sanoi yksi verkostossani työskentelevistä henkilöistä kun
menin hänen työhuoneensa ovelle kalpeana ja
tärisevänä silmät päässä seisoen.
Koko ajan mietin juomista,
haluaisin hukuttaa siihen kaiken,
mutta mitäpä se hyödyttäisi,
eivät asiat kuitenkaan sillä miksikään muuttuisi,
mutta miten jaksan tätäkään kauaa?
Olen niin saatanan vihainen ja katkera hänelle,
hänelle joka satutti minua niin helvetin paljon,
hän kuitenkin valtaa mieleni joka päivä
se on vitun raskasta ja ärsyttävää,
jos näkisin harhakuvan hänestä, löisin ja lujaa..
en tietenkään tarkoita sitä jos hänet oikeasti näkisin,
en todellakaan tekisi niin,
enhän minä ole väkivaltainen ihminen,
mutta viha saa minut ajattelemaan kaikenlaista.
Ehkä selviän,
ehkä löydänkin itseni kuihtuneena sängystä ja
kykenemättömänä liikkumaan,
tulevaisuus näyttää.
