Näytetään tekstit, joissa on tunniste naamio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naamio. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

beauty come inside


Voicen sivuilla julkaistuun blogikirjoitukseen
liittyen tuli mieleeni miten itse näen ihmiset.
Kaikki kumppanini ovat olleet hyvin erilaisia
niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.
On ollut anorexiasta kärsivä, muuten hoikkasia,
keskikokoisia ja tanakampaa,
minulla ei ole mitään tiettyä "kauneus ihannetta",
ihmisen sisäinen kauneus on tärkein
ja heijastuu mielestäni ulkoiseen olemukseen.

Tätä on ollut vaikea selittää kumppaneilleni,
sillä kaikilla on ollut huono itsetunto,
he eivät ole ymmärtäneet
miten voin nähdä hänet kauniina kun edellinen on ollut täysin erilainen.
Olen yrittänyt kertoa että kauneutta on monenlaista
ja  ulkoisestikin monenlainen, pituinen,
painoinen etc. ihminen voi olla minusta kaunis,
en minä ihannoi mitään sellaista mitä
esim. mediassa jatkuvalla syötöllä näytetään,
kauneus on ihminen itse.
He eivät ole nähneet sitä samaa mitä minä heissä,
monet ovat sanoneet että
"sinä kuitenkin haaveilet ja kuolaat jotain siroa, kaunista povipommia",
olen yleensä vastannut heille jotain tällaista
"jos minä en rakastaisi sinua ja ulkonäköäsi juuri tuollaisena,
olisin etsimässä kuvaileemaasi ihmistä, mutta näin ei ole,
minulle ihmisen pitää olla aito, rehellinen, sisältä kultaa
ja sinä olet täydellinen minulle juuri tuollaisena kuin olet".

Melkein kaikki helluni ovat olleet bi-seksuaaleja
(itse en tykkää luokitella seksuaalista suuntautumista),
eivätkä aiemmin ole seurustelleet naisen kanssa
ja koska kärsin myös itse todella huonosta itsetunnosta
pelkään aina etten naisena riitä heille, en ole pitkä,
maskuliininen tai muutenkaan "karski".
Olen lässyttävä, tunteellinen,
enkä varmastikaan kovin tosissaan otettava vakavissa asioissa,
minä takerrun, haluan hellyyttä kokoajan,
en ole kovinkaan sponttaani ja tykkään kaksin olemisesta,
ulkonäköni ei miellytä minua laisinkaan
ja tästä päästäänkin siihen että syyllistyn itsekin kyseiseen aiheeseen,
ero on kyllä siinä että jossain vaiheessa
uskon heidän ajattelevan että olen miellyttävän näköinen heidän mielestään,
mutta juuri kun alan luottaa heihin minut jätetään,
petetään, minulle valehdellaan,
vaihdetaan mieheen/ toiseen naiseen,
siinä vaiheessa en enää pidä kyseistä ihmistä kauniina,
hänestä tulee minulle kuvottava, kaksinaamainen olento.
Kaiken tämän jälkeen voi vain miettiä
kuinka kerta toisensa jälkeen itsetuntoani muserretaan entisestään
ja se tuhoaa minua ja vaikeuttaa luottamista muihin ihmisiin..

torstai 26. kesäkuuta 2014

the pictures tell the truth about my feelings

Apathetic
Bored
Confused
Depressed
Emptiness
Fearful
Gloomy
Hurt
Indigent
Jealous
Keen
Lonely
Mad
Nervous
Over
Pointless
Remorseful
Suicidal
Tired
Unsure
Vulnerable
Weird









maanantai 23. kesäkuuta 2014

One, two, three...

"Onnellisten" silmien takana piilee kauhu,
pelko joka riipii sydäntä,
yksinäisyys ihmisten keskellä.
Katson hymyäni ja mietin olinko oikeastaan onnellinen koskaan,
voinko edes olla varma miltä se tuntuu,
oliko se aitoa,
oliko se edes totta?
1.Vihainen/vittuuntunut,
2.Surullinen/pelokas
3.Turhautunut/uupunut,
heijastan negatiiviset tunteeni toisiin ihmisiin,
en tunnista itse edes välttämättä tuntevani niitä,
se on pelottavaa,
mutta terapeuttini sanoi sen olevan
minun "tapani" saada tunteet edes jotenkin esiin. 
yritimme saada tunteistani selvää koko keskustelutuokion ajan 
ja mietittiin miksi en anna itseni tuntea,
sehän on inhimillistä,
ei ole mahdollista että kukaan olisi elämänsä ajan itkemättä
tai edes tuntematta mitään negatiivista,
miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?
Haluaisin näyttää tunteeni,
haluaisin edes oppia ymmärtämään mitä ne ovat,
nyt se on alkanut entistä enemmän pelottamaan minua,
sillä entiset käyttäytymismallit kummittelevat pääni sisällä,
jos sorrun tuntemaan,
jos sorrun päästämään sen pintaan,
olenko taas raatona lattialla..
eihän minun tarvitse käyttäytyä kuin ennen, ei,
nyt on mennyt jo 1v5kk7pv ilman mitään itsetuhoa,
en todellakaan aio enää sortua siihen,
mutta kai sekin on inhimillistä että pelkään sitä silti,
olihan se mukanani lähes puolet elämästäni..
Huokaus,
yksi kyynel
näkökenttä alkaa väreillä,
toinen kyynel
hymy jota ei koskaan ollut,
kolmas kyynel
pyörremyrsky rintalastan alla,
neljäs kyynel
yksinäisyys,
viides kyynel
6.
7.
8.
9.
10.
olen väsynyt tällaiseen..