Unta etsien yön varjoissa,
rakkaus uupuneena vierelläni,
hiljainen huokaus unen ja todellisuuden rajalla.
Kuinka voi helpottaa toisen kärsimystä?
Vain sormien kylmät kosketukset iholla,
rintalastan alla hiljaa sykkivä sydän.
Arvet, muistot aivoihin tatuoituina,
voisiko ne pyyhkiä pois?
Toisessa ulottuvuudessa vastaus kaikkeen,
tietä ei ole olemassa.
Sisäinen hauraus päässyt ulos,
kunpa voisin sen parantaa,
sitoa ehjäksi.
Keinoton pitää sylissään,
yrittää puristaa pahan pois,
syleillä ehjäksi,
mutta auttaako se?
RAKASTAN SINUA <3
