Oon niin vitun ylpeä itsestäni.
Olen ollut 1v12pv viiltelemättä ja
ilman mitään muutakaan itsetuhoa.
Mitä ihmettä?
Miten minun kaltaiseni ihminen on voinut onnistua siinä?
Ihan voittaja olo.
Ylipäätään on vuoden ajan mennyt tosi hyvin kaikki,
tietenkin on välillä ollut huonoja päiviä ja pidempiäkin aikoja,
mutta olen selvinnyt.
Olen kehittynyt itseni kanssa todella paljon,
oppinut selviämään pääni kanssa.
Ja nyt voin viimein sanoa,
että tämä ei ole tarina luovuttamisesta,
vaan helvetinmoinen selviytymis tarina,
jossa olen pääosassa.
Olen niin kiitollinen ihmisille jotka ovat kaikista huolimatta
kulkeneet rinnallani huonoinakin aikoina,
kiitollinen uusille ihmisille jotka ovat tulleet matkanvarrella mukaani
vaikka tieni ei aluksi näyttänytkään kovin valoisalta,
olen kiitollinen että saan rakastaa ja olla rakastettu,
olen kiitollinen kun minulla on elämässäni maailman ihanin nainen,
jonka kanssa saan jakaa arjen surut ja ilot.
Elämä on matka.
