Hetkessä räjähdän itkemään, tuntuu etten voi lopettaa,
hymy leviää kasvoilleni, nauran hysteerisenä,
tunnetilat purkautuvat päinvastaisena reaktiona,
nauran enemmän sillä mietin kuinka sairas olen.
Olen tilanteissa, en ole läsnä,
hetken kuluttua en muista mitään,
vain yksi ajatus kiertää kehää pääni sisällä
"haluaisin viiltää, nauttia",
kasvoilleni leviää masokistinen virne.
Ajatus peittää taakseen kaiken muun,
pyyhkii tajunnasta kaiken.
Yritän nukkua, miksi se ei enää onnistu, mihin se katosi?,
tuskanhiestä märkänä pyörin sairaalasängyssä,
yritän nukahtaa, ei, ei onnistu.
Nousen ylös, haen rauhottavan,
4tuntia katkonaista unta, siinä kaikki.
Todellisuus, uni, onko niillä enää eroa?
samat kaavat. Itsetuho, itsetuho, itsetuho...
kauanko pärjään tämän kanssa.
Lääkkeitä lisää, sillä kaikki menettävät tehoaan,
klo8:00 3kpl,
tarvittaessa 3kpl rauhottavaa päivän aikana,
klo20:00 2kpl,
klo22.00 2kpl,
tarvittaessa 1kpl vahvempaa lääkettä,
annoksia nostetaan kerta kerran jälkeen, ei vaikutusta.
Psykologi lyö eteeni kysymyksiä,
enkä tiedä osaanko vastata,
mitä elämäni oikein on sisältänyt?
Kaikki tuntuu alkavan alusta,
ajatukset joita en voi hallita,
diagnoosin etsintä, merkityksettömyys,
uni ongelmat, ruokahaluttomuus,
lääkkeet, asioiden käsittely.
Ympyrä sulkeutuu, kierränkö sitä enää,
jäänkö vain sen keskipisteeseen seisomaan,
koko elämä siinä ympyrässä, en saa otetta mistään.
Kunpa ympyrä hajoaisi pieniin palasiin,
toisiin ulottuvuuksiin ja minä putoaisin tyhjään,
ei mitään, ei ketään, ei minua..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti