Minulla ei oikeastaan ole elämää,
päiväni kuluvat tietokoneen äärellä, kotona istuskellen.
Eilinen päivä meni ilman nettiä,
kun se jäi vahingossa tyttöystävälle ja olin kuolla siihen ahdistukseen.
Mikä minusta on oikein tullut?
Erakko joka istuu kotona, jota kaverit käyvät joskus katsomassa.
Liikun milteimpä ainoastaan tyttöystäväni kanssa, hänestä on paljon tukea.
Miten minä oikein olen ajautunut tähän tilanteeseen?
Miksi en saa itseäni liikkeelle?
Mitä jos minulle tulee julkisten paikkojen kammo,
enkä uskalla poistua enää ulko-ovestani lainkaan?
Pelkään itseäni, hajoan tähän ympäristöön pikkuhiljaa,
mutta en vain kykene liikkumaan.
Olen ollut kohta 2kk viiltelemättä ja olen tyytyväinen,
mutta pelkään sortuvani, sillä haluja tulee päivä päivältä lisää ja on vaikea vastustella.
Muistan sen tunteen niin selvästi, kuinka se rauhoittaa ja adrenaliini vyöry on suunnaton.
Pystyköhän kauan enää olemaan tekemättä itselleni mitään?
Toivon vain että mahdollisimman kauan.
Voi tsemppiä sulle! 2kk:ta viiltelemättä on jo todella hieno saavutus ja on hienoo, että pystyt olee ylpee itestäs! Itse myös kamppailen viiltelyn kanssa. Nyt on jo puolivuotta takana ilman sitä, mutta kummasti se kummittelee melkein päivittäin takaraivossa. Pitää vaan taistella! <3
VastaaPoistaKiitos :) Parhaimmillaan olen joskus ollut n.8kk viiltelemättä, mutta sitten se taas alkoi. Vau, puoli vuotta on kyllä todella hyvin. Taistellaan yhdessä <3
Poista