Olen lukossa, en osaa avata mieltäni.
Pelkään sitä, pelkään tietää mitä sen syövereissä oikein on.
En tahdo huolestuttaa muita, en tahdo alkaa itsekään miettimään.
Onkohan tämä taas merkki alkavasta masennuksesta, en tiedä.
Periaatteessa tahtoisin terapiaan, purkamaan,
katsomaan mitä mielessäni oikein liikkuu,
mutta toisaalta pelkään sitä niin paljon,
mutta toisaalta pelkään sitä niin paljon,
etten välttämättä tahdo edes tietää.
Välähdyksiä, otteita tapahtuneista asioista, tulevasta.
Toivon vain etten joudu siihen samaan helvettiin,
jossa olen jo niin monta kertaa ollut, en tahdo taas pudota niin alas.
Kohta 3kk viiltelemättä, huh mikä saavutus,
mutta siinä samassa mielihalut kasvavat,
mitä kauemmin olen ollut ilman..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti