Ahdistus puristaa rintaa,
eikä siihen ole mitään järkevää syytä.
Joskus se vain tulee muistuttamaan itsestään.
Sydän hakkaa reilusti yli 100 lyöntiä minuutissa.
Laitan kuulokkeet korville ja vetäydyn peiton alle,
tällä kertaa en kuitenkaan kuuntele biisien sanoja tai tarkoitusta,
uppoudun basson luomaan mystiseen rytmiin,
kuinka se vaihtelee matalalta korkealle ja päinvastoin.
Hetkeksi menetän todellisuuden tajun
ja vajoan johonkin toiseen maailmaan.
Olisi kiva opetella soittamaan bassoa.
Menimme rakkaani kanssa kihloihin
13.10 ja olen niin onnellinen,
rakastan häntä enemmän kuin ketään <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti