Tahtoisin lyödä pullon seinään,
katsoa itseäni peilistä,
toivoen että kuvastukseni olisi kolmiulotteinen,
jotta voisin raadella "hänet" niin että
"hän" viimein tajuaisi ottaa elämänsä hallintaansa,
ja jättää kaikki turha pois,
ELÄÄ elämää niinkuin joka hetki olisi matka johonkin uuteen
ja ihmeelliseen,
ei niin että kaikki mitä teen
ajaa minua vain syvemmälle kuoppaani,
mutta miksi se ei ole niin yksinkertaista?
Miksi en vain yksinkertaisesti osaa tehdä niin?
Kadotan itseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti