myself

Tahtoisin lyödä pullon seinään,

katsoa itseäni peilistä,

toivoen että kuvastukseni olisi kolmiulotteinen,

jotta voisin raadella "hänet" niin että

"hän" viimein tajuaisi ottaa elämänsä hallintaansa, 

ja jättää kaikki turha pois,

ELÄÄ elämää niinkuin joka hetki olisi matka johonkin uuteen

ja ihmeelliseen,

ei niin että kaikki mitä teen

ajaa minua vain syvemmälle kuoppaani,

mutta miksi se ei ole niin yksinkertaista?

Miksi en vain yksinkertaisesti osaa tehdä niin?

Kadotan itseni.

same, same , it's always same

Kevät ja kaikki ihmiset ovat sekaisin,

vähän väliä joku pettää, jättää,

rakastuu uudelleen, parisuhteet täynnä ongelmia,

ne joilla menee "hyvin" suhteessa ovat sokeita rakkaudelle

ja tekevät hulluuksia,

päätöksiä jotka kusevat loppujen lopuksi kuitenkin.

Anteeksi, tiedän,

olen pessimisti tai oikeastaan olen niin kyllästynyt elämän kolhuihin

etten jaksa enää uskoa aitoon ja kestävään rakkauteen,

tiedän, ihastun ja ehkä rakastun vielä uudelleen

ja kumoan kaiken tämän sanomani,

mutta sisimmässäni tiedän ettei mikään hyvä kestä kauaa

ja juuri kun pääset onnesi huipulle maailma romahtaa.

Voi olla että tätä on masentavaa ja ärsyttäävääkin lukea.

Monet saattavat ajatella että

"sinulle ei ole tullut vielä vastaan sitä oikeaa",

niinhän minä itsekin olen aina ajatellut.

Mutta nyky maailmassa vain harva suhde kestää kuolemaan saakka,

todella "vanhat" pariskunnat pystyvät siihen koska heillä on periaatteita,

he ovat vanhoollisia ja ihan vain periaatteesta pysyvät yhessä loppuun saakka

vaikka rakkaus olisi kuollut jo monia vuosia sitten,

mutta nyky maailmassa on niin helppo heittää suhde pois

muutaman pienenkin vastoinkäymisen takia.

Tietenkin ajattelen joka suhteen alussa itse että

eihän sitä tiedä ennen kuin kokeilee

ja miksipä ei voisi nauttia siitä ajasta kun on kerrankin onnellinen,

mutta se on vain niin helvetin raastavaa kerta toisensa jälkeen tulla petetyksi

tai jätetyksi tai jotain vastaavaa,

juuri kun olet alkanut nauttimaan elämästäsi

ja löytänyt vierellesi rakkauden,

se kaikki viedään sinulta hetkessä.

En kaipaa exääni ihmisenä,

koska en häntä tuntenutkaan kuten luulin,

ehkä kaipaan ainoastaan sitä tunnetta mitä tunsin,

sitä rakkautta jonka koin, turvaa,

enhän minä häntä voisi kaivatakkaan,

koska en tuntenut häntä,

hän oli vain harhakuva jostain mitä tahdoin nähdä.

Olen alkanut miettimään että

ehkä luon aina tietynlaisen illuusion ihmisestä ketä rakastan

ja kadotan todellisuuden tajun siinä samalla,

kunnes yhtäkkiä todellisuus lyö vasten kasvoja

ja havahdun tilanteeseen

ja olen jälleen

yksin.

i hate my fucking mind

Sama paska jatkuu jatkumistaan,

enkä tiedä miten päin olla.

Valvon yöt koska en vain yksinkertaisesti pysty nukkumaan,

otan lääkkeitä avuksi jotta saisin unen ja ainut mitä siitä saan

on harhat ja tuskaisuus ja todellisuuden hämärtyminen.

En tiedä miten jaksan tämän kaiken taas,

en ole uskaltanut alkaa käsittelemään ja

miettimään eroa ynnä muuta paskaa mitä tähän liittyy,

koska pelkään niin paljon sitä että "sekoaisin",

parempi yrittää terapiassa alkaa pikkuhiljaa käsittelemään. 

Nämä päivät ovat kivuliaita,

neljän päivän ryyppyputken jälkeen olen ollut kivuissani joka päivä,

henkeä ahdistaa, sydän ei meinaa kestää ja 

tuntuu etten jaksa nousta edes sängystä paskan oloni takia,

ruoka ei mene alas ja kun väkisin koitan syödä,

meinaan kakoa kaiken ulos.

Henkinen ahdistus ja tuska muuttuvat kokoajan

enemmän ja enemmän fyysisiksi.

"Pelottaa että joku kerta aamulla et saavu paikalle ja

kun tulen hakemaan sinua makaat vain rankana sängyllä

kykenemättömänä liikkumaan enää jos et tuosta tokene"

näin sanoi yksi verkostossani työskentelevistä henkilöistä kun

menin hänen työhuoneensa ovelle kalpeana ja

tärisevänä silmät päässä seisoen.

Koko ajan mietin juomista,

haluaisin hukuttaa siihen kaiken,

mutta mitäpä se hyödyttäisi,

eivät asiat kuitenkaan sillä miksikään muuttuisi,

mutta miten jaksan tätäkään kauaa?

Olen niin saatanan vihainen ja katkera hänelle,

hänelle joka satutti minua niin helvetin paljon,

hän kuitenkin valtaa mieleni joka päivä

se on vitun raskasta ja ärsyttävää,

jos näkisin harhakuvan hänestä, löisin ja lujaa..

en tietenkään tarkoita sitä jos hänet oikeasti näkisin,

en todellakaan tekisi niin,

enhän minä ole väkivaltainen ihminen,

mutta viha saa minut ajattelemaan kaikenlaista.

Ehkä selviän,

ehkä löydänkin itseni kuihtuneena sängystä ja

kykenemättömänä liikkumaan,

tulevaisuus näyttää.

understanding..

Nyt ei ole enää syliä mihin mennä turvaan,

ei ihmistä jonka lähelle mennä ja sanoa "Rakastan sinua",

ei ketään kenen viereen nukahtaa ja aamulla herätä vierestä.

Ei ketään kelle kertoa hassuja asioita,

ei ketään joka niille nauraisi.

Ei ketään jonka näkisin aamulla ensimmäisenä,

jolle toivottaisin hyvätyöt kun päivä päättyy.

Nyt on vain minä,

kapea sänky,

kylmä betoniseinä vieressä,

tyhjyys joka täyttää sydämeni kylmentäen sen.

En kuule enää sanoja

"Hyvää yötä rakas"

"Huomenta kulta"

en myöskään itse voi sanoa niitä enää.

Tahtoisin nukkua kaiken ohi,

herätä joskus,

aikaan jossa minulla olisi hyvä olla,

paikkaan jonne kuuluisin..

Mutta tiedän,

on parempi näin.

Fucking idiot!

Hän on kusipää, tunteistaan sekaisin oleva ihminen, 

joka ei osaa ottaa mitään tunteitaan vastaan ja käsitellä niitä. 

Salaman isku, yksi ainoa ilta ja yhtäkkiä *PAM*, 

minulla ei ole mitään, ei kihlattua, ei asuntoa, ei huonekaluja, ei.. 

Jäin tyhjän päälle, ei pohjaa, ei kertakaikkiaan mitään. 

Minkälainen ihminen tekee tuollaista? 

Varsinkin kun viime viikot olen koittanut saada häntä puhumaan 

meistä, suhteesta, kaikesta. 

Viime tunneille asti hän valehteli minulle päin namaa 

kunnes yhden puhelinsoiton aikana *PAM*,

kaikki on menetetty. 

Tietenkin hänellä oli vierellään samaan aikaan uusi "ihastus",

HAH nauran hänelle, juoppo rekkakuski taas, 

sopiihan sitä kokeilla.

 Mutta sen sanon ettei tuokaan ihminen ole sen arvoinen 

että heittäisin oman elämäni hukkaan, 

olen päättäny jatkaa eteen päin omaa tietäni, 

ei ole minun menetykseni vaan hänen, 

siinäkö pilaa elämänsä, 

eiköhän hänkin opi muutaman mutakuopan 

kautta muuttamaan tapojaan. 

Minulle ero olisi voinut olla ihan OK, mutta ei tällätavalla, 

kaikista pahimalla tavalla ja juuri kun hänelle sanoin 

että kuinka minuun on edellisessä suhteessa sattunut, 

mutta kusipäät on kusipäitä. 

En tunne häntä, hän ei ole ihminen jonka tunsin, 

kauniiden hymyilevien kasvojen takana olikin peto 

joka odotti tilaisuutta satuttaa mahdollisimman paljon. 

FUCK THAT!! 

Minä saan asiani järjestymään, osaan hoitaa asiani, 

tuollaisen ihmisen takia ei todellakaan kannata eikä 

pidä jäädä paikoilleen märehtimään, 

MINÄ ELÄN!

confuse

Mietin paljon menneisyyttä, 

nykyhetkeä ja tulevaisuutta. 

Kuinka pohjalla olen ollut, 

noussut ylös ja jälleen pudonnut. 

Huomaan itsessäni paljon muutosta ja kehitystä, 

vaikka välillä jäänkin miettimään itseäni ja tunteitani. 

Tekee liian usein mieli juoda, 

enkä ole varma mistä se johtuu, 

ehkä haen sillä jotain tunnetilaa, 

vapautta ja tunnetta hallita itse tilannetta, 

teini aikojen hulluutta ja vastuuttomuutta. 

Toisaalta se voi olla niinkin, 

että yritän hakea "helpotusta" vaikeisiin tilanteisiin ja tunteisiin, 

ehkä koitan vain turruttaa itseni, 

kapinoida itseäni vastaan, 

tai sitten kaikkia noita. 

Vaikeissa tilanteissa raivon tai itkun partaalla lähden kävelylle, 

laitan musikiin huutamaan ja 

kuuntelen tilanteeseen sopivaa musiikkia ja 

koitan sitä kautta saada selvää itsestäni. 

Hienoa huomata miten erilainen ajattelutapa minulla nykyään on, 

ennen olisin tällaisina hetkinä kaivanut terän esiin ja 

yrittänyt hakea helpotusta siitä. 

Nyt olen ollut 1v2kk3pv ilman mitään itsetuhoa ja 

olen ylpeä itsestäni.

yön tumma syli

Unta etsien yön varjoissa,

rakkaus uupuneena vierelläni,

hiljainen huokaus unen ja todellisuuden rajalla.

Kuinka voi helpottaa toisen kärsimystä?

Vain sormien kylmät kosketukset iholla,

rintalastan alla hiljaa sykkivä sydän.

Arvet, muistot aivoihin tatuoituina,

voisiko ne pyyhkiä pois?

Toisessa ulottuvuudessa vastaus kaikkeen,

tietä ei ole olemassa.

Sisäinen hauraus päässyt ulos,

kunpa voisin sen parantaa,

sitoa ehjäksi.

Keinoton pitää sylissään,

yrittää puristaa pahan pois,

syleillä ehjäksi,

mutta auttaako se?

RAKASTAN SINUA <3