Olen epäonnistuja, pitikin mennä juomaan, kauheat kalori määrät jo pelkissä kaljoissa plus että kävin hakemassa myös ruokaa känni päissäni.
Ensi viikolla on pakko onnistua, ihan pakko!
Jo 15 päivää viiltelemättä, se on saavutus, iso sellainen.
Haluja on kyllä ollut mutta jotenkin olen pystynyt hallitsemaan itseni, mikä on hyvä asia, eikös? Mietin jälleen mitä hän haluaa minusta, pari päivää sen jälkeen kun kävin hänen luonaan hän sanoi haluavansa minut takaisin mutta ei ole vielä ihan varma.
Nyt hän on jälleen etäinen, ei kerro kovinkaan usein rakastavansa,
onko rakkaus minua kohtaan kuolemassa?
Voihan se johtua siitäkin kun hänellä on vaikeaa, osastolle lähtö maanantaina ja siitäkään ei tiedä montako kuukautta siellä kuluu, joten periaatteessa myös ymmärrän hänen käytöksensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti