Eilen oli päivä jolloin päätin sanoa kaiken suoraan ja sanoinkin,
jonka seurauksena minulla tuli kamala itseinho itseäni kohtaan ja kuinkas muutenkaan puran vihaa kuin itseäni satuttamalla ja niinpä juuri äskön repsahdin. Ehkä laukaisijana toimi se ettei hän tahtonut nähdä vaikka pysähtyi hetken samalla paikkakunnalla, tosin kyllä minä häntä ymmärränkin,
mutta sattuu se silti ja en kestä pettymyksiä kuten normaalit ihmiset kestävät.
Helpotti, se niin helpotti, "pitkän" ajan jälkeen nautinto oli niin hekumaalinen ettei mitään järkeä,
adrenaliini virtaa läpi kehon ja on rauhallinen olla, mutta se on väärin, se on niin niin väärin,
se on sairasta, miten voikaan tehdä tällaista ja vieläpä nauttia siitä..
Yritin olla vaikeasti tavoiteltava ja välinpitämätön, jotta saisin hänet kiinnostumaan jälleen,
hän kyllä kiinnittikin huomiota ja kysyi onko jokin hätänä, mutta sanoin etten ollut edes huomannut mitään että kuulostaisin välinpitämättömältä ja yllättäen kiinnostus lopahti siihen.
Mitä teen, miten saan hänen huomionsa, keskustelemaan asioista ja tulemaan näissä asioissa edes vähän vastaan minua, auttakaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti