Olen hajalla, niin hajalla...
Vihaan itseäni niin paljon, vihaan tätä kaikkea, en kestä olla itseni kanssa.
Olen ajattelematon kusipää, joka ei osaa tehdä mitään oikein, olen säälittävä.
Olen aiheuttanut toisille jo ihan liikaa ahdistusta oman käytökseni takia,
tekojen ja puheiden vuoksi.
Miksi teen kaiken aina väärin?
Jätän hänet rauhaan nyt, minun on pakko,
en tahdo enää aiheuttaa hänelle mitään ahdistusta tai vastaavaa.
Hän sanoi haluavansa pitää välit kunnossa ystävinä ja sanoin ymmärtäväni,
kuten myös ymmärränkin, mutta en tiedä pystynkö siihen,
pelkään.....pelkään että hänestä on tullut minulle pakkomielle,
joka ei tosiaankaan ole hyvä asia, olen kärsinyt tästä ongelmasta koko elämäni,
minulla on miltei aina joku josta tulee pakkomielle minulle,
enkä voi olla ajattelematta tai puhumatta tai häiritsemättä tätä kohdetta,
tahdon siitä eroon, lopullisesti.
Minun täytyy ehkä siis joksikin aikaa katkaista välit kokonaan häneen,
jotta voin työskennellä asian kanssa rauhassa ja yrittää päästä pakkomielteestä jälleen eroon. Tiedän, se on sairasta, se menee aina ihan yli enkä voi jättää toista rauhaan ja piinaan häntä, monilla ihmisillä on tästä jo kokemusta ja he tietävät kuinka rasittava ja riippuvainen olen.
Ei, miksi olen tällainen, en tahdo olla, en tahtoisi edes elää...
"Se on minun syytäni, sinulla on vaikeuksia.
Sinulle tämä ei ole rakkautta, se on minun pakkomielteeni.
Petin sinut. Sinä ajelehdit pois.
Olet pakkomielteeni, minun tunnustukseni johdosta,
se kaikki on minun pakkomielteestäni, kaikki minun pakkomielteeni vuoksi.
Olet pakkomielteeni, olet pakkomielteeni.
Petin sinut, kyneleet tippuvat alas, alas, alas.
Sinä vain katoat. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti