past...

Olen sekaisin, ajatukset ei pysy kasassa, olen onnellinen ja iloinen, 

mutta silti surullinen ja ahdistunut. 

Miksi menneitä ei voi pyyhkiä, miksi arvet eivät lähde pois, miksi elämä jättää jälkensä? 

Olen pilannut tulevaisuuteni menneisyydelläni, kaikki vaikuttaa kaikkeen, 

olen sairas enkä muuksi muutu, joudun loppu elämäni kulkemaan tämän sairauden kanssa ja menneisyys piinaa minua. Tahtoisin vain olla normaali, en tahtoisi sitä menneisyyttä mikä minulla on ollut, itsetuhoa ja sitä kaikkea paskaa mitä olen joutunut kokemaan. 

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat hukassa, en tiedä mikä on enää mahdollista toteuttaa tämän kaiken jälkeen. Voisinpa pyyhkiä muistini, häivyttää kaikki arpeni kehostani luoda toisen elämän. Pelkään etten riitä ihmisille sellaisena kuin olen, ettei minua hyväksytä menneisyyteni takia. 

Ei, en jaksaisi miettiä näitä asioita, en tahtoisi...