Odotan huomista innolla, terapeuttini laittoi minulle tänään viestiä
ja kertoi olevansa huomenna vihdoin töissä.
En ole käynyt terapiassa n. kuukauteen,
joten olen helpottunut kun nyt taas pääsen purkamaan ajatuksiani ja tunteitani.
En kylläkään tiedä mistä tahtoisin puhua,
mutta onneksi hän osaa kaivella minusta juuri oikeita asioita esille.
Lääkkeiden vähentäminen ei ole ollut minulle hyväksi,
olen heti huomannut että ahdistaa enemmän ja ajatusjuoksu kiitää,
myös harhat iltaisin ovat palanneet.
Olen siis lopettamassa lääkkeet kokonaan,
sillä se on niin helvetin kallista ja sossu kun ei minua enää niiden kanssa auta,
joten tein sen päätöksen että lääkkeet saavat jäädä toistaiseksi pois.
Siitä en tosin ajatellut kertoa terapeutilleni tai lääkärilleni mitään,
sillä en jaksa kuunnella sitä valitusta mitä siitä tulee.
Yritän pärjätä omillani, ilman lääkkeiden tuomaa turvaa,
pystynköhän siihen?
Huomenna näen myös hänet, en malttaisi odottaa,
ikävöin niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti