En ymmärrä miten voi kaivata jotain ihmistä näin paljon, ikävä raastaa sisintä,
tahtoisin vain olla hänen lähellään, olla päästämättä irti.
En tiedä olenko liian takertuvainen ihmisiä kohtaan tai oikeastaan ihmistä jota rakastan.
En osaa olla yksin, en kestä olla ilman rakkautta.
Olen ehkä tyhmä kun odotan vain häntä,
odotan että hän ehkä ottaisi minut jossain vaiheessa takaisin.
En tahdo enää rakastua uudelleen, tahdon vain hänet!
Miksi tämä on tällaista?
Yllättävää että repsahdin taas eilen viiltelemään,
mutta tahdon nauttia edes hetken jostain, tuntea adrenaliini vyöryn koko kehossa.
Sairasta,
kuinka itsensä tuhoamisesta voi nauttia niin paljon ja kuinka vaikea sitä on lopettaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti