keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Tukahdutettu


Viimeinen henkäys raikasta pakkasilmaa, poltan savukkeita ketjussa, 
poskipäitä kirvelee kylmä viima joka tuo lupauksen talvesta.
 Katkenneet hiukset hartioilla, nikamien välissä ensilumi. 
Kuka antoi jäädyttää kaiken hyvän menneen, miksi kaiken piti kuihtua? 
Rakkaus, mitä se oikeastaan tarkoittaa, mikä merkitys sillä on? 
Jossain rintalastan suojissa se tunne on voimakas,  
mutta tahdon tukahduttaa sen. 
Miksi satuttaa itsensä aina turhaan?


"rakkaus tarkoitti sitä että katsoimme molemmat samoja vuoria eri tavalla"

Tyhjälyöntejä päässä, ajatuskäyrä käy vuoristorataa. 
Yritän päästää irti, mutta jokin estää minua, ehkä en tahdo irroittaa. 
Sisällä pieni tyttö itkee, kaipaa syliin, mutta hän on yksin, ei tiedä mitä tekee. 
Kynä, paperi ja vanha ruostunut partaterä, siinäkö kaikki? 
Kysymykset tekevät pesänsä sinne jäädäkseen, turhaan, 
vastaukset ovat kuitenkin toisessa maailmassa..





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti