My scars

Otsikko kertoo jo mistä kuvat ovat.

Ja tällaista en toivo kenellekään, olen ollut nyt n.8 vuotta koukussa itseni satuttamiseen ja se on karannut käsistä, se on lähes joka päiväistä ja arvet eivät koskaan lähde pois, 

vaan muistuttavat joka päivä siitä kuinka sairas olen. 

Viiltelystähän on tullut muoti ilmiö teinien keskuudessa, 

mutta sitten on myös ihmiset joille se oikeasti on muodostunut ongelmaksi. 

Toivon että ette koskaan mene edes tahallanne kokeilemaan, 

sillä tämä tie sen kanssa on helvetillinen kulkea ja siitä on todella vaikeaa päästä eroon. 

Kadun sitä joka päivä että menin kokeilemaan sitä ja yllätyksekseni nautin siitä tunteesta minkä se toi ja olinkin miltei heti koukussa. Häpeän omaa kehoani jo muutenkin ihan liikaa ja arvet eivät tosiaan ainakaan helpota asiaa, häpeän jos nostan vahingossakaan hihaani jonkun nähden ja arvet näkyvät, 

mitä ihmiset oikein ajattelevat sellaisesta? 

Niinpä on kokoajan yli pukeuduttava jotta yksikään arpi ei näkyisi. 

Tahdon että ymmärrätte ettei tällaisen asian kanssa ole leikkimistä, se on vakavaa. 

Tarkoitan tämän tekstin niille joilla ei vielä ole tällaisia ongelmia.